”Hyvää jatkoa!” Toivotin Vi:lle, hostellin vapaaehtoistyö tekijälle, nuorelle pitkänhuiskealle latvialaismiehelle. ”Sillä en usko näkeväni sinua seuraavan kerran, kun tulen käymään täällä.
”Toivottavasti et!” Hän naurahti.
Olin laittanut kellon soimaan puoli kuudelta, jotta ehtisin kaikessa rauhassa kävellä keskustasta laivarantaan, mutta sisäinen kelloni oli herättänyt minut jo ennen viittä. Kaikessa hiljaisuudessa olin pukeutunut, kerännyt lakanani, poiminut mukaani jo illalla pakkaamani tavarat ja hiipinyt keittiöön, missä Vi (hänen koko nimensä on tyyliin Virdros) oli jo laittamassa itselleen aamupalaa.
***
Vapaaehtoiset ovat hostellien voimavara ja yksi toiminnan kivijaloista monessa niistä paikoista, missä olen käynyt viimeisen puolen vuoden aikana. Sovittua työmäärää vastaan työntekijä saa majoituksen ja Vi:n tapauksessa myös vähän taskurahaa.
Huonekaverini Varsovassa, Meksikosta kotoisin oleva Nic, halusi lähteä huhtikuuksi Lissaboniin muokkaamaan kaveriaan. Yhdessä saadun inspiraation myötä hän teki ja lähetti videohakemuksen paikallisiin hostelleihin päästäkseen sinne vapaaehtoiseksi.
Vapaaehtoinen työvoima asettuu varmasti viranomaisten silmissä äärimmäisen tumman harmaalle alueelle. Päivän työrupeama esimerkiksi Cinnamon Sallyssa Riikassa alkoi aamupalan järjestämiselle asukkaille ja päättyi yöllä halukkaille vedetyn, ohjatun baarikierroksen jälkeen. Tämän potentiaalisen hyväksikäytön näkykulman avasi minulle hostellissa tapaamani matkalainen.
Tarvitsen ympärilleni ihmisiä, jotka osaavat näyttää minulle myös kolikon toisen puolen. Minulla lasi on yleensä puoliksi täynnä tilanteessa kuin tilanteessa.
Mutta silti uskon, että sekä Nicille että Vi:lle se on mahdollisuus seikkailla, nähdä toisenlaista elämää ilman suuria säästöjä ja jopa kerätä ainutlaatuista työkokemusta samaan aikaan.
***
Nämä ovat vain yksittäisiä säikeitä siitä ajatusten vyyhdistä, mitä mieleni purkaa matkan jäljiltä.
Tuijotan aamuauringossa kylpevää Tukholman saaristoa Viking Gracen kyydistä ja kuuntelen kuinka aikuiset miehet takovat pöytäkiekkoa viereisillä lasten leikkialueella.
Kuulutus kertoi laivayhtiön maskotin, Ville Viikingin vierailun lähestyvän.
Jotenkin tuntuu hyvin sointuvalta tunneyhdistelmältä Suomeen ja arkeen palaamisen fiiliksen rinnalla.
