Runsas kaksi viikkoa siten ”laskeuduin” yhtä matkaa Tallinnasta Varsovaan pussin penkillä nuokkuen. Viime yönä tulin ensin junalla Kööpenhaminasta Malmöhön ja sieltä ”nousin” makuuvaunussa Tukholmaan. Matka oli melkein tuplaten bussimatkaa kalliimpi ja kesti alle puolet sen ajasta.
Miten pitäisi hinnoitella melkein normaalisti nukuttu yö verrattuna muutaman vartin mittaiseen ajantajun kadottamiseen?
***
Lähdin ensimmäiselle interraililleni vuonna -89 aika pian lakkiaisten jälkeen. Olin jo jonkin aikaa haaveillut reilaamisesta ja jutellutkin siitä kaverin kanssa, mutta rahaa ei ollut. Isoäitini oli kuitenkin vuosien varrella säästänyt minulle pienissä erissä rahaa ja antoi minulle lahjaksi tuon pankkikirjan. Äkkiä minulla oli rahat, mutta ei tuo ensimmäinen kaveri saati toinenkaan tai yhtään ketään ollutkaan sitten lähdössä.
Tuolloin tein sitten päätöksen, mikä on vaikuttanut moniin päätöksiini aina siitä lähtien: uskalsin lähteä yksin! Rahaa kului aivan hölmöihin asioihin ja hölmöilin juuri niin pahasti kuin vain 19-vuotias nuori mies voi, mutta tulin ehjänä takaisin, en kadottanut juuri mitään ja minulla oli hurja kokemus takana.
Tuolla matkalla yövyin junassa monta kertaa ja nimenomaan couchetteissa, kuuden makuupaikan hyteissä. Olen sen jälkeenkin satunnaisesti yöpynyt junassa, mutta palaaminen yli kolmenkymmenen vuoden jälkeen couchette-vaunuun, varsinkin samalle välille Kööpenhaminasta Tukholmaan, millä aloitin ja päätin matkani tuolloin, sai kylmät väreet kulkemaan selkäpiitä pitkin.
***
Syksyllä matkatessani itäisessä Euroopassa vietin neljä yötä bussissa ja tällä matkalla kaksi. Matkat ovat niin huokeita, että veljeni pyöritti päätään ja manasi, ettei 36 euroa mitenkään kata kuluja Tallinnasta Varsovaan, vaikka bussi olisi myyty aivan täyteen.
Mutta pelkässä mahdollisuudessa käydä pötkölleen ja antaa liian kahvinjuonnin surista päässä samaan tahtiin kiskojen kanssa on upeaa, vaikka uni ei ottaisi tarttuakseen. Matkan varrella olen henkisesti nipistänyt itseäni monta kertaa kaupungilla kävellessä tai auringon paistaessa kasvoihin ja onnitellut siitä, että olen niin etuoikeutettu, että pystyn ja saan matkustaa.
Bussin kun starttaa, tulee lähdön hurma, mikä katoaa kun polvet kipeytyvät ja jalat nykivät. Mutta junassa se putkahti aamulla taas pintaan jälleen kuin korkki, kun havahduin unesta Tukholman asemalla vaunun pysähtyessä.
