Palasin hostellilleni Kööpenhaminassa illalla viiden aikaan. Urban Campers hostellissa kirjaimellisesti majoitutaan teltoissa keskellä kaupunkia. Ne on vaan rakennettu beigen värisestä muovista sisätiloihin suuren kiinteistön toiseen kerrokseen. Neljäkymmentä yhdeksän telttaa. Meidän telttaamme mahtuu napakasti kaksi kerrossänkyä ja neljä lukittavaa kolisevaa peltilokeroa.
Kun pujahdin oviliepeen alta muoviseen majaani, oli yläpunkan naapurini, minuakin iäkkäämpi mies omalla paikallaan, mistä olin löytänyt hänet jo ainakin kahdesti: pötkötti sängyllään täysissä pukeissa nenällään silmälasit, joista puuttui toinen sanka ja torkkui ohjelman pyöriessä kannettavan tietokoneen näyttöä. Olimme kahden päivän aikana tervehtineet kahdesti ja kolmannen kerran kommunikoineet, kun olin kysynyt, voinko sammuttaa valot käydessäni nukkumaan.
Kaupungilla oli vierähtänyt aiottua pitempään. Olin pilvisestä päivästä huolimatta halunnut löytää jotain visuaalisesti puhuttelevaa ja kuten yleensä, kun ongelmanratkaisulle antaa vain aikaa, se lähtee purkautumaan itsestään. Niin tälläkin kerralla.
Mutta nyt olin uupunut. Teltan seinät olivat oiva näköeste, mutta äänille ohut muovi ei mahtanut mitään. Joku ajoi sähkökoneella partaansa viereisessä kylpyhuonekompleksissa. Tasainen surina räsähteli välillä oudosti, kunnes hetken kuluttua ymmärsin, että särähdykset olivatkin eri ääni, joku kuorsasi kulman takana olevassa toisessa telttajonossa.
***
Glamping on yhdistelmä sanoista Glamorous (=hohdokas, loistokas) ja Camping ja tarkoittaa kaikenlaista luksusretkeilyä, kuten yöpymistä Nuuksion puutelttakylässä tai lasi-iglussa revontulia loiskuvan taivaan alla. Se on nouseva trendi matkailussa ja vähitellen sitä on alkanut kuulua yhtä usein kuin koronasulun aikana yleistynyttä Staycation-sanaa.
Olin suunnitellut kestävän ja huokean matkailun nimissä kokeilevani kesällä ihan perinteistä telttamatkailua. Matkakohdekin minulla on valmiina, mutta en ole keksinyt, miten saan anopiltani lainaamani teltan, makuupussin ja makuualustan kulkemaan rinkassa muiden tarvikkeiden kanssa.
***
Kun tsekkasin itseni sisään, esitteli virkailija minulle hostellin ja kertoi saattavansa minut teltalleni. Hymähdin mielessäni, että ”pitäväthän he nyt kovasti kiinni tästä Camping-teemasta”, kunnes näin, että huoneet todellakin olivat telttoja. Hämmästyksissäni möläytin ”teillä tosiaan nukutaan teltoissa!”. Mies vain hymyili kuin hän kuulisi sen päivittäin. Monta kertaa.
Olen toistuvasti hämmästynyt kaikista niistä positiivista yllätyksistä, mihin olen budjettimatkailun yhteydessä törmännyt. Hostellien poikkeuksetta henkilökohtainen ja lämmin vastaanotto ja yksilöllisyys on yksi suuri tekijä.
