Aamu viideltä alkoi puhelin päristä. Kurkistin alapunkkani verhon välistä ja näin kolmen aikaan räkäkännissä baarista palanneen ja vaivoin yläpunkkaan kavunneen nuoren naisen puhelimen huutamassa lattialla. Kaivoin rillit päähäni, vilkaisin näyttöä ja näin, että joku yritti soittaa. Odotin aikani, mutta yläpuoleltani ei kuulunut mitään liikettä, joten painoin näytön oikean reunan napista ja värkki onneksi vaikeni. Vain aloittaakseen muutaman minuutin päästä uudelleen.
Sama rumba alkoi uudelleen kahdeksalta, mutta tällä kertaa se oli herätys, mikä jatkoi torkuttamistaan aina viiden minuutin välein, kunnes yksi huoneen neljästä muusta asukista tympääntyi, poimi puhelimen ja ojensi sen verhon välistä pahoittelunsa mutisevalle naiselle.
Onko kilpailu, sosiaalinen media ja jatkuvan cooliuden vaatimus mennyt niin pitkälle, että kun vetäydyt online-tilasta yöllä kolmen aikaan, voidaan sinua tavoitella huoletta jo aamuviideltä ja viimeistään kahdeksalta olisi suotavaa olla takaisin digitaalisessa todellisuudessa?
***
Hampurissa tuulee. Aurinko paistaa ja päivälämpötilan on luvattu nousevan aina jonnekin kymmenen asteen hujakoilla, mutta se ei vielä lohduta, kun yhdeksän aikoihin lähden saapastelemaan kohti keskustaa.
Parin kilometrin jälkeen saan tarpeekseni. Persaukisen yrittäjyyteni suurimpia bonuksia on, ettei minun tarvitse olla cool ja läsnä, jos ei kiinnosta. Etsin kahvilan, missä voin istua tunnin ryystämässä vaivaista kahvikupillista, kirjoittaa päiväkirjaa ja lueskella uutisia.
Keskustasta voi räpsiä kuvia silloinkin, kun ei tarvitse palella.
***
Uutiset ratsastavat kriiseillä. Konfliktit ja vastainkäymiset muodostuvat lähetyksissä draaman täyttämäksi tosi-TV:ksi, mikä on mediatalojen suurin lypsylehmä. Hyvät uutiset eivät omaa lainkaan samanlaisia kerronnan aineksia ja yleisö on kuin oikukas taapero, joka väsyy yhteen aiheeseen nopeasti.
Ukrainan kriisi on jo kadottanut suurimman hypearvonsa ja länsimaiden ponnistelu eroon riippuvuudestaan Venäjään on tämän päivän vaahto uutisaallon harjalla. Useammasta kuin yhdestä suunnasta on tullut kommenttia, kuinka nyt viimeistään on aika herätä siihen todellisuuteen, että tähän Putinin Venäjä on ollut matkalla jo pitkään?
Jos tiedostaminen vaatii kammottavan herätyskellon, minkälainen hyökkäys pitäisi tapahtua, että herätyskellon ääni kaikuisi riittävän kovaa, jotta havahtuisimme ilmastonmuutokseen? Vasta sota Euroopassa näytti, että tahtotilan ollessa oikea, saadaan isoja päätöksiä aikaan nopeasti. Ympäristön suhteen olemme kohta tilanteessa, ettei suurikaan yhteinen halu enää tuo menetettyä takaisin.
Ettekö kuule? Kello on soinut jo vuosia!
