”Se ei saa sitten olla yrityksen kortti”, sanoi supermarketin myyjä ei-kantasuomalaisen näköiselle miehelle, kun tämä oli juuri näyttämässä etukorttiaan maksupäätteelle.
”Ei ole”, mies vastasi suomeksi.
En kiinnittänyt asiaan sen kummempaa huomiota, kun olin juuri kassan päässä pakkaamassa omia ostoksiani. Mutta, kun lähdin kauppakassien kanssa eteenpäin, näin miehen liukuportaissa matkalla alas parkkihalliin kärry täynnä sokeritonta kolajuomaa.
Olen vuosien saatussa tullut kassalle useamman kerran kärryssä 24 litraa (3 kahdeksan litran pahvilaatikkoa iskukuumennettua harkkotavaraa) maitoa, kahdeksan litraa mehua, yhdeksän litraa sitruunavissyä ja jokunen jugurttipurkki. Tuolloin on kassan täti murehtinut enemmän sitä, tunnistaako kassakone pahvilaatikon viivakoodia vai pitääkö se repiä auki, jotta koodin pystyy lukemaan yksittäisestä purkista kuin siitä hankinko juomia vähittäismyyntiin.
Molemmissa tapauksissa sivustakatsojien mieltämä stereotypia on selkeä: Maahanmuuttajan oloinen mies hankkii juomia pyörittämäänsä kulmapizzeriaan ja minä olen ruuhkavuosia elävä perheenisä, jolla on koti täynnä maitoa ryystäviä teinejä.
Ja molemmissa tapauksissa kaupasta raahataan kärrytolkulla tavalla tai toisella muunneltua vettä, tuota elämän ylläpidon kannalta välttämätöntä komponenttia, mitä tässä maassa saisi suoraan hanasta.
Suomessa maito on monille itsestäänselvä juomavalinta, jopa janoon. Olenkin monessa yhteydessä kuullut puhuttavan mainostajien ja terveysviranomaisten yhteisestä maitopropagandasta. Kasvava lapsi (ei imetysikäinen) hyötyy maidonjuonnista, mutta voisi hyvin saada tarvittavat ravinteet muualtakin. Aikuinen sen sijaan saa riittävästi oikeita ravinteita tavallisesta monipuolisesta ruokavaliosta.
Muualta muuttaneen voi olla vaikea sisäistää puhtaan kraanaveden mahdollisuus. Jos sinun synnyinmaassasi uskonto kieltää alkoholin, maito ei säily ja vettä ei ole turvallista juoda, niin mitä jää jäljelle? Ja jos puhdas vesi pullossa maksaa enemmän kuin maustettu kuplajuoma, niin kumman sinä valitsisit?
Mutta mikä on meidän selityksemme, ettei vesi kelpaa?
