Maa on siirtynyt pandemian kiihtymisvaiheeseen ja leviämiskartat vilkkuvat punaisena. Medialla riittää hehkutettavaa huonojen uutisten kanssa.
Kauniissa säässä oli helppo olla reipas. Nyt musta vuodenaika jyrää eikä mieli tahdo pysyä skarppina itsestään. Mitä tehdä, kun matkustamaan pääse ja arjen elämyksiä joutuu kaivamaan aina vain syvemmältä?
Aloittaminen on aina prosessin vaikein osa ja pimeän tuoma väsymys sen suurin vastus. Kun kesällä käynnistetyt projektit kantavat edelleen ja surutta antaa itsensä ottaa vauhtia mistä vaan, kirjoista, leffoista tai vaikka japanilaisesta purkkapopista, on siinä eväät pärjätä ”tunnelinäkövuodenajan” ja uuden korona-aallon läpi.
Yötaivaan pilvet eivät ole harmaita
Lämpövoimala ei kuulosta kovin seksikkäältä kuvauskohteelta. Syysillassa loistavat valonheittimet, korkea savuttava piippu ja ohikiitävien autojen perävalot muuttavat pilvisen päivän tyylikkääksi city-miljööksi.
Opin yökuvauksen perusteet muutaman tunnin pikakurssilla New Yorkissa keväällä -19, minkä jälkeen kokeilut unohtuivat melkein kokonaan.
Onnellinen työtapaturma
Jokunen viikko sitten Vaasassa halusin kuvia, missä olisi mukana jokin tunnistettava paikallinen elementti. Mutta siten, että esitystapa poikkeaisi kaikkein tavallisimmista sosiaalisen median päivityksistä. Myös jatkuva pilvipeite asetti omat haasteensa mielenkiintoisen kuvan vangitsemisen kannalta.
Sitten illalla olin palaamassa majapaikkaani ja päätin yrittää vielä kerran löytää mielenkiintoisen kuvakulman Koulukadun uuteen kaltevaseinäiseen rakennukseen, kun muistin laukussani olevan jalustan.
Kesti hetken muistaa ne muutamat helpot asetukset, kun homma lähti käyntiin ja nukkumaanmenon saattoi unohtaa pariksi tunniksi.
Kauneus on suhteellista
Kotiin päästyäni kävin kokeilemassa samaa Kivenlahden lähiössä, missä löytyy kaikkea: valoja kunnianhimoista rakennuskaavaa ja heijastavaa merenpintaa. Teknisesti kuvaus meni ihan nappiin, mutta kun jokaisen koiraa ulkoiluttavan kännykkäkuvaajan iltaiset somepäivitykset otetaan samasta kohtaa, tunne luovuudesta jää turhan ohueksi!
Mietin, mistä löydän kohteen, missä olisi kaikki yökuvaukseen tarvittavat elementit? Kirkkaita valoja, liikkuvia autoja ja mielellään savua tai jotain muuta pitkän valotusajan myötä kuvan kertontaa muuttavia elementtejä?
Ja vastaus löytyi lähempää kuin Kivenlahden kerrostalot tai Länsiväylän moottoritie. Viereisen teollisuusalueen päässä sijaitseva lämpövoimala, jonka ohi olin jo jonkun kerran kulkenut auringon laskeuduttua ja ihaillut erivärisiä valoja!
Joskus täytyy ensin käydä kaukana oppimassa uutta, että osaa tunnistaa aivan vierestä löytyvän aarteen, mikä tuo rikkautta henkisesti köyhdyttävän ajan keskelle!
