Pohdintoja kriisin ja paniikin ristiaallokossa

Tottuminen erityiseen tilanteeseen on outo kokemus

Anoppi haikailee pääsevänsä Saimaalle mökkeilemään ja uutispalstoilla tehdään gallupia siitä, mitä ihmiset tekevät ensimmäisenä, kun koronavaara on ohitse.

Eristystä on eletty nyt vajaa kuukausi. Viruksen ensimmäisen tartunta-aallon huippu on edelleen vasta tuloillaan ja paniikin ensimmäinen aalto on jo väistynyt.

Lankavyyhdin ja leluveneen avulla eristyksissä rakennettu mielikuvitusmatka.
Kun matkakaipuu iski eristyksen keskellä, vaimoni rakensi miniatyyrimatkan Skotlantiin. Tässä detalji Itämeren ylityksestä.

Nyt pystytään murehtimaan jo Stockmannin joutumisesta yrityssaneeraukseen ja hakemaan syyllisiä vääränlaisten maskien tilaamiseen Kiinasta.

Mutta vieläkään kukaan ei osaa sanoa, kuinka pitkään odotus jatkuu. Ja erityisesti länsimaiselta ihmiseltä, joka on kuin lapsi, joka on aina tottunut saamaan kaiken haluamansa, alkaa jo kärsivällisyys loppua. ”Olen ollut nätisti jo monta viikkoa, joko pääsisin vihdoin taas kuluttamaan ja saastuttamaan.”

Hidastelun jälkeen kaasu pohjaan

Edellinen oli vähän tylyä, mutta ei ihan hatusta repäistyä. Jo 29.3. Yle julkaisi tyrmäävän arvion Koronakriisin poliittisista vaikutuksista (linkki artikkelin lopussa). Vaikka kriisin myötä ympäristö saa viimein hengähtää hetken, on ilmassa kaikki merkit, että sen jälkeen teollisuuden huippumaat, Kiina etunenässä, painavat kaasun pohjaan entistä kovempaa, jotta pystyvät ottamaan kiinni heille asetetut tuotantotavoitteet.

Vaikka kriisi on osoittanut, että välittömän uhan myötä päätöksiä voidaan tehdä nopealla aikataululla, ei hitaasti tapahtuva ja vasta vuosien päästä meidät nujertava ympäristökatastrofi kiinnosta ketään todellisen vallan käyttäjää niin paljon, että siihen pitäisi reagoida.

Toivoa pitää olla

Kun kaiken oikean datan lyö yhteen, ihmiskunnan tulevaisuus näyttää pahalta. Mitä sinä ja minä, Suomen valtio tai jopa Euroopan Unioni voi tehdä asioiden auttamiseksi, ei vaikuta kokonaisuuteen nimeksikään niin kauan, kun muu maailma Kiinan, Yhdysvaltojen ja Venäjän johdolla painaa jatkuvasti lisää kaasua.

Yhdysvalloissa on tutkittu, mikä on merkittävin tekijä, minkä avulla ihminen kykenee pääsemään slummien kurjista oloista ja pärjäämään elämässä. Tuki, suhteet ja koulutus ovat tärkeitä, mutta merkittävin tekijä on yksilötason pitkän tähtäimen tavoite.

Madventures Suomi -sarjan toisessa jaksossa nimeltä ”Romahdusheimo” esitellään muun muassa Valtimossa toimiva Omavaraopisto, minkä keskiössä on perhe, joka pyrkii elämään omavaraistaloudessa ja oman esimerkin kautta jakamaan tietoa eteenpäin.

Yksi buddhalaisuuden kantavia ajatuksia on, että pysyvä muutos lähtee yksilöstä. Yhteiskunta voi yrittää sanella ohjeita ja neuvoja, mutta lopullinen muutos ja tahtotila tulee aina yksilöiden kautta.

Vaikka tosiasioiden vuori on musertavan korkea, on maailma yksilöittensä summa. Jos minä ja sinä lähdemme kiipeämään, on rinteillä monia meitä edellä ja parhaassa tapauksessa vielä useampi tulee mukaan meidän esimerkkimme kautta.

Linkit:

Ylen artikkeli: https://yle.fi/uutiset/3-11279055

Madventures Suomen jakso Romahdusheimosta: https://www.ruutu.fi/video/3584568

Author: Seppo

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *