Matkailu on ristiriitaista hommaa. Toisaalta se oikeasti antaa uutta perspektiiviä arkielämään, avartaa, auttaa irti arjesta ja kaikkea sitä perusjargonia, mitä on vuodesta toiseen lässytetty samoja kielikuvia hokien. Ja sitten toisaalta lentomatkailu saastuttaa aivan törkeästi ja suositut turistikohteet kärsivät pahasta kulttuurisesta eroosiosta.
Oma matkailuni
Minä en ole pakettimatkailija, joka osaisi olla viikon paikallaan lämpimässä rentoutuen ja nauttien.
Koen kotimaassa huonoa omaatuntoa siitä kuinka tunnen olevani ulkopuolinen omieni keskuudessa. Ulkomailla on huojentavaa olla ikäänkuin ”luvan kanssa” erilainen ja silti monissa paikoissa ulkoisesti sulautua osaksi paikallista massaa. Silloin olen minuuteni ytimessä, aidosti ulkopuolinen, jolloin kaikki ympärillä on tuoretta, eksoottista ja merkityksellistä. Kaltaiselleni tarkkailijalle ja valokuvaajalle se on ihanteellinen tilanne. Se ei välttämättä ole tavattoman rentouttavaa, mutta henkisesti hyvin palkitsevaa.
Muiden matkailu
Matkustaminen on aina muodissa. Pakettimatkailu on 70-luvulta eteenpäin ollut jatkuvasti kehittyvä suuren kansanosan kestosuosikki. 80- ja 90-luvuilla reilaaminen oli tee-se-itse-matkailijan helppo ponnahduslauta Eurooppaan ja viimeistään Madventuresin myötä vakiintui maailmalla vaeltavan travellerin käsite.
Sittemmin ovat reissaamisen mallit haaroittuneet entisestään. Internet ja sosiaalinen media luovat jatkuvasti uusia mahdollista ja lähestymistapoja.
Matkustamisen lumipallo
Tärkein huomio matkustamisen suhteen on sen määrän jatkuva kasvu. Eniten tapetilla on viime vuosina ollut esimerkiksi lentämisen ja muun liikenteen ympäristövaikutukset. Näkökulma on tärkeä, mutta jätän sen puolen tarkemman analyysin todellisten asiantuntijoiden tehtäväksi. (Linkki artikkelin lopussa)
Toinen melkein yhtä huomionarvoinen seikka on matkustamisen kulttuurilliset vaikutukset. 11.7.2019 YLEn Ulkolinjassa käsiteltiin massaturismin vaikutuksia Barcelonan, Venetsian ja Dubrovnikin kaltaisiin kohteisiin. Turismi on suuri tulonlähde, mutta sen myötä kantaväestö kaikkoaa ja infrastruktuuri köyhtyy. Kaupunkeihin jää pääasiassa vain kaikki, mitä tarvitaan turismin ylläpitoon: hotelleja, ravintoloita, merkkiliikkeitä ja matkamuistomyymälöitä. (Myös linkki artikkelin lopussa).
Myös Islannin Reykjavikissa turismi on iso tekijä ja luo tulojen lisäksi uusia haasteita paikallisille asukkaille. Kuulemani mukaan viehättävässä keskustassa on asumisen hinta käynyt paikallisille liian kalliiksi, kun kiinteistöjen omistajat saavat Airbnb:n kautta paremman tuoton.
Volyymin kasvun ja sähköisten palveluiden kehityksen myötä on matkustamisesta tullut entistä helpompaa. Useinkaan ei tarvitse käyttää paikallista valuuttaa, ravintoloista saa halutessaan liki samanlaista pizzaa, burgereita ja Ranskan perunoita kuin kotimaassa ja palvelut saa jopa omalla äidinkielellään.
Matkailu on pitkälle kehitetty tuote ja kokemus rakennettu niin helpoksi, että reissaaminen on parhaimmillaan (tai pahimmillaan, näkökulmasta riippuen) kuin etäkoti toisessa maisemassa ja ilmastossa. Moinen on ollut varakkaiden ylellisyyttä jo pitkään, mutta viime vuosikymmeninä melkein kaikkien saavutettavissa.
Reissaamisesta on tullut valtava ja jokapäiväinen ilmiö. Sen jättimäisiä vaikutuksia lieventämään on jo olemassa paljon työkaluja lähimatkailusta lentoveroon.
Koko matkailumöykky saa minut entistä enemmän miettimään sitä vanhaa lausahdusta matkailun avartamisesta. Haluan jatkossakin nähdä uusia paikkoja ja kuinka ihmiset elävät eri puolilla maailmaa.
Jos haluan vain rentoutua ja nauttia, on siinä seura suurempi tekijä kuin paikka! Siihen ei tarvitse matkaa. Mutta, kun haluan päästä henkisen kehityksen rajapintaan, on huolella punnittu hyppy enemmän tai vähemmän tuntemattomaan siihen loistava keino.
Linkkejä
Vastuullinen matkustaminen
https://www.maaseuduntulevaisuus.fi/ymparisto/artikkeli-1.220697
Dokumentti Yle Areenassa: http://areena.yle.fi/1-4186876
