”Onko täällä mitään nou-nou -paikkoja?” Kysyin isännältäni.
”20-vuotta sitten oli” Hän vastasi, ”Mutta ellet mene ihan matkan päähän lähiöön, olet turvassa. Se on hyvä juttu, mutta toisaalta paikka on nykyään paljon tylsempi”.
Näissä tunnelmissa istuimme Airbnb -isäntäni keittiön pöydän ääressä, kun olin viimeinkin päässyt kaupungille kahden lennon ja lentokentän maahantulotarkastuksen jonon jälkeen. Kämppä oli suomalaisittain kaksi huonetta + keittiö + alkovi, mutta sikäläisittäin kuulemma ”Junior 4” eli nappulaneliö. Kämppä oli vanha ja nukkavieru, mutta korttelin sisäpuolella ja hiljainen. Ja kun katseensa nostaessa sattui ikkunasta ensimmäisenä silmiin Empire State Building, ei enää haitannut, että lattia oli kallellaan ja suihku huusi ja vaikersi yrittäessään saada taiottua kylmän veden edes haaleaksi.
Viikko New Yorkissa! Turistina kyllä, mutta samalla saatoin elää arkea yhdessä paikallisen kanssa. Ja juuri se syövytti kokemuksen syvemmälle kuin monet viimevuosien matkat yhteensä! Enkä edes yrittänyt käydä läpi kaikkia turistien pakollisia kohteita kuten vapauden patsasta tai Brooklyn Bridgeä, vaan kuten isäntäni sanoi, ”tämä kaupunki löytyy kaduilta”.
Sitten se pahin vaihe: takaisintulo. Ei voi väittää, etteikö kaksi lentoa ja toistakymmentä tuntia matka-aikaa antaisi aikaa orientoitua asiaan, mutta silti palaaminen tuntui pahalta: kuin siirtynyt asioiden ytimestä unohdettuun kirjekuoreen piirongin kulmalla olevan paperipinon alimmaiseksi! Fyysistä jet lagiä kesti päivä ja henkistä podetaan vielä viisi päivää myöhemmin.
No kannattakiko se sitten, voisi kysyä? Kyllä! Kotimaata katsoo jälleen tuorein silmin ja uutta näkökulmaa pukkaa päivittäiseen tekemiseen. Olen huomannut, että valtaosa reissaajista menevät hotelliin paapottaviksi ja vauraudesta riippuen majoituslaitos nyt vaan sattuu sijaitsemaan kauempana tai lähempänä kotia.
Minä puolestani olen allerginen matkalaukuille ja päästän sisäisen etsijäni vapaaksi, kun pääsen pois tutuista kuvioista. Odotan uupumusta, mikä tulee jatkuvasta uuden vastaanottamisesta ja toivotan tervetulleeksi vastoinkäymiset, mitkä pakottavat minut näkemään asiat toisin.
Kuka sanoo, että se kuuluisa matkailuun liitetty ”avartuminen” on tarkoitus tuntua mukavalta?
