Kävin Tukholmassa kahden päivän pikalomalla. Ja aiemmista risteilykammotuksista poiketen tein tavalliseen kohellusjärjestykseen pari tietoista ja yhden vahinkomuutoksen:
- En todellakaan enää mennyt laivalla, risteily oli täysin out! Suurin osa matkasta menee suljettuna uivaan ostariin, jossa olet sitten jumissa ja palveluiden armoilla, kun muutakaan tekemistä on vaikea löytää. Joten lentokoneella mentiin!
- Asetin tavoitteen: käydä tsekkaamassa vihdoin remontista selviytynyt Nationalmuseum.
- Ja sitten se vahinko. Varatessani reissua loppusyksystä tsekkasin huolella, ettei se mene päällekkäin minkään työni kanssa, mutta kuinka ollakaan, myöhemmin sain kuukausittaisen keikkatyön, jonka ensimmäisen toteutuksen loppurutistus sattui juuri samoille päiville!
Lentomatka oli huippu! Se teki Tukholmasta vihdoin oikean kaupunkilomakohteen, ilman kaljarallia tai kännisten seisovaa pöytää. Ja kun lento maksoi noin 80 euroa, oli se myös oleellisesti edullisempaa kuin risteily kaikkine lisäkuluineen. Yövyin lähes tyhjillään olleessa todella siistissä retkeilymajassa vanhassa kaupungissa: sain jättimäisen huoneen hintaan 40 euroa/yö. Siinä jo ainekset todelliselle elämysmatkalle!
National Museum oli pieni ja suloinen verrattuna Madridin massiivisiin museoihin, joissa vierailin vain runsas kuukautta aiemmin, mutta pienuus oli tavallaan huojentavaa; ei tarvinnut stressata siitä, että näkee juuri ne tietyt maailmantaiteen klassikot.
Sen sijaan pujottelin seniorimassojen seassa ja selailin juuri mitä huvitti ja kävin välillä rentoutumassa kahvilassa viinin ja pullan parissa. Carl Larssonin klassikot pysäyttivät. Meidän yhteinen historiamme teki makean lisäsäväyksen moneen tauluun ja huoneeseen.
Ja jälleen se vahinko…
Vaikka kävin museossa molempina päivinä, kiertelin kaupungilla kuvaamassa ja söin hyvin, alkoi jatkuva yksinolo ja vierauden tunne syödä miestä muutaman tunnin jälkeen. Ja silloin astui kuvioihin vanha kaverini työnteko!
Sain huoneeni kello 15:00 ja seuraavat kolme ja puoli tuntia katselin syrjäsilmällä SVTtä ja tein jotain, taittotyötä, mistä pidän ja missä tiedän olevani hyvä. Se auttoi minua taas löytämään henkisen tasapainon ja nautinto oli taas läsnä. Ja työn valmistuminen on aina yhtä palkitsevaa, minkä myötä oli huikea fiilis päällä kun lähdin viimein Södermalmille päin etsimään jotain huokeaa ja maittavaa päivällistä.
Ja tämä osoittaa jälleen, että vaikka yrittäjälle työ on velvollisuus ja joskus rasite, on se myös etuoikeus ja nautinto, kun sen on itse valinnut ja omakseen ottanut.
