Heinäkuussa, kun kesä oli jo pitkällä ja kaikki kevällä sivuun laitetut palkat ja piensijoituksetkin käytetty, alkoi sisälläni nousta jo epätoivo, että eikö tämä printtimedian laantumisen jälkeinen katve lopu koskaan?
Kolme vuotta olin hakenut uutta osaamista ja hionut uusia taitoja sitä mukaa kuin ehdin ja pää pystyi vastaanottamaan. Kokemusta ja työnäytteitä oli kertynyt paljon, plus luovan alan ammattilaisena henkisesti ehdottomasti urani parasta aikaa.
Mutta heinäkuussa kaikki se vaiva alkoi tuntua turhalta, kunnes…
Se ei vaatinut kuin pari meiliä ja muutaman puhelinsoiton, kun vuosien mittaan koottujen pienten kontaktien, viestien ja sattumien suma alkoi purkautua ja neljä kuukautta sain tehdä enemmän töitä kuin milloinkaan ennen. Päivät olivat pitkiä ja yöt lyhyitä, mutta en ole valittanut vaan kiitollisena ottanut kaiken vastaan.
Nyt on keikat hoidettu ja työn hedelmien siemeniä istutettu tulevaisuuden varalle. Uuden vuoden sarastaessa on tulevien töiden osalta pitkälti sama tilanne kuin tuolloin heinäkuussa, mutta pimeydestä huolimatta samaa epätoivoa ei enää näy.
Vanha vuosi yllätti juuri, kun mieli oli mustin ja osoitti, että oikeita asioita on tehty. Ja seuraavaksi…
Mitä? Sehän tässä onkin niin hienoa, kun ei vielä tiedä!
