Tämä on kolmas aloittamani blogi. Mihin ne aiemmat ovat jääneet ja miksi yrittää uudelleen?
Kyse ei ole ollut aiheiden tai sanottavan puutteesta vaan oman näkökulman ja lähtökohdan puuttumisesta.
Ja siinä lie sosiaalisen median ja erityisesti yritys- ja yhteisöjen somenhoidon suurin ongelma. Ei siinä, etteikö asiasta olisi tietoja, oppaita ja konsultteja, mutta oman tulokulman, jota tästä eteenpäin nimitän ”somakuvaksi”, löytämiseksi kannattaa tehdä se pohjatyö oli se sitten pään seinään hakkaaminen monien väärien lähtöjen muodossa (minun metodini) tai pitkä ja huolellinen jäsentäminen (parempi metodi).
Ensimmäiseksi löysin oman ilmaisuni Twitterissä ja pian sen jälkeen myös Instragramin sain tuntumaan omalta. Vloggaamisen suhteen luulin jo löytäneeni keinon, mutta nyt taas alkuruudussa ja podcastaaminen on vielä iso mörkö odottamassa.
Mutta matka jatkuu! Isoin läksy matkan varrella on ollut se, että lue, mutta unohda ohjeet ja tee vain sitä, mikä itselle luontevinta ja riittävän vaivatonta, jotta sitä pystyy tekemään enemmänkin kuin se kolme kuukautta, minkä rakkauden huuma kestää.
